Liettuan kaakkoisosassa sijaitsevaa Dzukijan aluetta ei pidetä klassisessa eurooppalaisessa merkityksessä merkittävänä viinialueena, mutta se herättää yhä enemmän kiinnostusta paikallisista ja käsityömäisistä tuotteista uteliaiden harrastajien keskuudessa. Sen mannermainen ilmasto, jolle ovat ominaisia ankarat talvet ja suhteellisen lyhyet kesät, rajoittaa huomattavasti perinteistä viininviljelyä. Tämän seurauksena viinintuotanto on siellä vähäistä ja usein kokeellista, ja sitä ylläpitävät pienet tuottajat, perhealoitteet tai monialaiset maataloushankkeet. Tässä yhteydessä Dzukijassa valmistetut viinit tehdään usein kylmää kestävistä rypälelajikkeista tai ne liittyvät laajempaan hedelmien ja marjojen käymisperinteeseen, joka on hyvin yleinen Baltian maissa. Viinikellarin hallinnoijan kannalta Dzukija onkin ennen kaikkea löytöretkien kohde pikemminkin kuin kansainvälisesti tunnettu alkuperäalue. Se voi kiinnostaa keräilijöitä, jotka arvostavat nousevia terroireja, pientuotantoa ja Pohjois-Euroopan omaperäisiä ilmaisumuotoja. Tähän alueeseen tutustuminen merkitsee avautumista vielä melko huomaamattomalle viinikulttuurille, joka kuitenkin heijastaa viininviljelyn kehitystä ilmastollisesti haastavina pidetyillä alueilla.